Ehdin jo odotella, milloin kommenteissa ensimmäisen kerran tarjotaan ratkaisuksi simppelisti vain eroa. Olihan se toki odotettavissa, enkä ihmettele moista ollenkaan. Edellisen postauksen kommenttina tällainen siis on.

Avasin tämän blogin yhden elämän osa-alueen tutkailupaikaksi. Tässä tapauksessa kyseessä on parisuhteen sisäinen seksielämä eri puolineen. Jos taas tarkastellaan parisuhdetta kokonaisuutena, kahden ihmisen välisenä suhteena, on seksuaalisuus siinä vain yksi osa-alue. Yhteiselämään mahtuu paljon muutakin. Meidän tapauksessamme siihen sisältyy myös käsitteet rakkaus ja perhe. Kommunikointi sujuu, arki jaetaan melkoisen mutkattomasti, luonteiltamme sovimme yhteen hyvin ja läheisyyttä ja hellyyttä on arjessamme, vaikka seksin suhteen olisikin hiljaisempaa.

Minä koen parisuhteeni arvokkaana ja tärkeänä. Mieheni on ihminen, jonka kanssa minä haluan elää ja olen sitoutunut hänen kanssaan olemaan. Eli minä olen parisuhteeseen sitoutunut, parisuhde ei sido minua. En ole pakosta enkä velvollisuudesta vaan vapaaehtoisesti, koska haluan. Itse asiassa minun on erittäin vaikea kuvitella olevan ketään toista, jonka kanssa natsaisi yhteen kokonaisuutta ajatellen paremmin tai edes yhtä hyvin. Rakastan.

Jos emme löydä kahdestaan mitään ratkaisua seksuaalisten tarpeidemme yhteensovittamiseksi, uskon, että meidän on mahdollista löytää jokin muu ratkaisu asiaan ilman, että se tarkoittaisi automaattisesti eroa. Ja jos ei ole, niin sitä murehditaan sitten. Haluan katsoa kaikki kortit ennen kuin luovun pelistä.