Ei ole tapahtunut mitään. Kerran jätin selaimeen auki jonkin hellyysharjoituksen, mutta siitä ei seurannut mitään. Liekö edes huomasi. En halunnut sen enempää vihjata. Mielestäni alkoi olla jo äärirajoilla sekin. Periaatteenani on yhä antaa miehen olla rauhassa. Rauhassa tuo on saanut ollakin. Elämä on tuonut eteen nyt aika vaihtelevia päiviä ja mahdolliset seksihetket ovat olleet vähissä. Etenkin kun mies on täydellisten olosuhteiden mies. Joo, niiden olosuhteiden, joita sattuu kohdalle kerran vuodessa. Ehkä. Ei ole tapahtunut kerta kaikkiaan mitään seksuaalissävytteistä välillämme. Eikun, joo, yks pusuttelu oli, joka tuntui vatsanpohjassani asti. Siinä se.

Aloitin blogin melko ahdistuneissa tunnelmissa. Pakko saada jokin muutos! Ja on se muutos tapahtunut. Minä olen yllättävänkin tyytyväinen ilman seksiä. Ei oikein edes kirpaise laiskat illat, jolloin tuijotetaan töllöä parikin tuntia jälkikasvun nukkuessa ja lopulta raahaudutaan vaan petiin nukkumaan. Mitäpä siitä. Jos ei huvita niin ei huvita.

Toisaalta kun silloin tällöin tekisi vähän mieli ja seksi käy ajatuksissa, ei enää oikein pelota ajatus yhdynnästä. Ilmeisesti edellisestä kipukokemuksesta alkaa olla jo niin kauan aikaa, ettei enää muista miltä se tuntui. Jes, hyvä juttu. Sama se onko sillä seksielämän kannalta merkitystä ihan käytännössä. Pääasia, ettei enää mieltä vaivaa.

Oikeastaan on niin mukavaa ilman seksiä, että saisi ruveta tuo mies houkuttelemaan jopa taitavasti, että kiinnostuisin. Toki olen avoin opettelemaan yhdessä, jos hän haluaa, mutta en usko enää alkavani seksiin vain häntä miellyttääkseni. Näyttää se ilmankin pärjäävän. Pian on jo kolme kuukautta ollut tyystin ilman, eikä ole inahtanutkaan aiheesta.

Parempi tämä tilanne on kuin se, että puoliväkisin pakottautuisi seksiin, josta kuitenkin aina vähän kärsii. Ei vielä paras mahdollinen, mutta parempi. Kuukauden voisi ainakin vielä olla ihan rauhaksiin ilman. Sitten jos hyvältä tuntuu, voisi joko ruveta ehdottelemaan tai vaikkapa luetuttaa miehellä tämän blogin.