Itse asiassa uudenvuodenlupaus täyttyi jo pari tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Juteltiin suhteesta ja mies piti hyvänä. Lopulta mainitsi taas sen vanhan jutun, että olosuhteet eivät koskaan suosi seksiä meillä. Lapsi hereillä aina vääriin aikoihin ja siksikään nyt ei voi. Vastasin, että en ole viitsinyt ruveta lapsen unirytmiä siirtämään pelkästään seksin toivossa, sillä pelkään, että olisi turhaa työtä. Miehellä ehkä jokin lamppu syttyi. Ehkä ei aina kannatakaan vaan passiivisena odottaa täydellisiä olosuhteita. Mies vei lapsen nukkumaan ja sitten harrastimme oikeasti hyvää seksiä. Mitä nyt kumpikaan ei saanut, mutta se nyt on mielestäni vain tasapuolista, eikä mikään iso juttu. Kerrankin olin riittävän rentoutunut ja mies osasi tai sattui tekemään lähinnä oikeita liikkeitä. Hetkittäin tuntui jo todella hyvältä ja kun hetken tunsin kipua, tölväisin miehen nätisti ulos. Jes, pidin puoleni kivun kanssa. Ja hetken kuluttua olin jo niin hyvässä mielentilassa, että kipua ei tuntunut enää toisella kokeilulla.

Kivun määrä todella on kääntäen verrannollinen kiihottumiseni määrään. En usko, että siihen on raskauden (joka ei ole nyt vaihtoehto ja on muutenkin kestämätön ratkaisu) lisäksi muuta keinoa.