Kun alkaa olla aivan epätoivoiseen puutteessa, niin että se jo purskahtaa miehen silmille epätoivoisena kysymyksenä (joka tietty masentaa sen), niin onneksi on unien arvaamaton apu.

Ei ole ollut aikaa runkata. Oma aika on ollut todella niukilla, eikä tilaisuuksia ole pariin viikkoon tullut. Ei myöskään aikaa viettää kahden miehen kanssa. Menkkojenkin aikana paine on kasvanut, mutta silloin ei kuitenkaan ole halunnut mitään tehdä.

Yksi harmittoman perverssi runkkausuni ja sitä havahtuu omaan laukeamiseena ja tajuaa, että kädet ovat kaulan lähellä, unessa vain kosketin itseäni.

Kyllä minä orgasmeja saan. Tosin joko surisevien apuvälineiden tai unien avulla. Hyviä, isoja, ejakuloin ja sykin. Vaan ei ihmisten kanssa edes unissa. Aina itse tehden. Samaan aikaan rikasta ja köyhää.

Muistatteko, kun joskus mainitsin ostaneeni miehelle kirjamuodossa oppaan naisen seksuaalisesta hyvänäpitämisestä tms? Ja ettei sitä ole tuo edes avannut. Juuri viime viikolla muistin kirjan ja mietin, että milloinkohan mahdoin sen tarkalleen ostaa. Koskahan olisi vuosipäivä. Jos siihen mennessä kirjaa ei ole avattu, niin kuinka iloisesti on lupa menettää hermot. Saako suuttua oikein railakkaasti, alkaa harkita eroa, alkaa mykkäkouluun vai raahata pariterapiaan.

Ei kuitenkaan tarvinnut edes kaivaa esille sitä päivämäärää, sillä yhtenä iltana viime viikolla, saapuessani nukuttamasta lasta, löysin miehen lukemasta kyseistä opusta. Olo oli mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta huojennus, ettei tarvitse hermostua ja toisaalta pelko siitä, että se lukee kuitenkin ensimmäisen luvun tänä vuonna, toisen ehkä ensi vuonna jne...

Joka tapauksessa kiva yllätys. Vaikka ei se kirjan lukeminen siihen ole auttanut, että mieli on tehnyt jo monta päivää.

En ole moneen kuukauteen kirjoittanut mitään. Syynä on se, että on ollut niin vähän kirjoitettavaa. Pahin ahdistus huonosta seksielämästä on helpottanut.

Tilanne ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon parantunut. Mies tekee pitkää työpäivää eikä jaksa perhe-elämän velvollisuuksien lisäksi juuri mitään ylimääräistä.

Olemme harrastaneet seksiä tänä vuonna kuusi kertaa. Koska ollaan jo kesäkuussa, se tarkoittaa keskimäärin kerran kuussa. Kahdesti olen torjunut miehen, koska ei tehnyt mieli pätkääkään ja lähestyminen oli siihen nähden armottoman suoraviivaista. Ei olisi ollut tilaisuuttakaan, että olisi alkanut tehdä mieli.

Itse olen hienovaraisen aloitteen tehnyt ainakin kerran. Kerran tai kahdesti seksi on ollut täysin epätyydyttävää, siis minulle. Muutoin on iloa irronnut vähintään lelut apuna. Luomuorgasmia en ole onnistunut näinä vähinä yrityksinä saamaan edes omin käsin avustaen.

Yksin lelun kanssa masturboidessani saatan laueta välillä ejakuloidenkin lähemmäs kymmenen kertaa perätysten tai lyhyillä hengähdystauoilla. 

Kipua en ole alistunut kärsimään miehen nautinnon takia enää, vaan olen hänelle selvästi kertonut jos sattuu, tai työntänyt hieman etäämmäs.

Jossain vaiheessa tutkin nettiä ja arvelin, että minulla saattaisi olla endometrioosia, jonka oireet raskaudet ovat pitäneet aisoissa. Kuitenkaan kaikki ei täsmää. Raskauden ulkopuolella, yhdyntäkipuja epäkiihottuneena on aina, mutta esimerkiksi kuukautiset ovat synnytyksen jälkeen olleet käytännössä kivuttomat, toisin kuin muinoin. Kun aika on kypsä, aion tutkituttaa tilanteen lääkärissä. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe sille akuuttia tarvetta.

Mies harkitsi polysuhteiden mahdollisuutta ja päätyi lopulta hyväksymään minulle vapauden naisten suhteen. Tämä helpotti suunnattomasti sisäistä epätoivoani siitä, että olisin ikuisesti sidottu vain tähän seksisuhteeseen. Kuitenkaan en samantien rynnännyt naismarkkinoita katsastamaan. Ovi on avattu lukosta ja se on kaikkein tärkeintä. Jos joskus jotain eteen sattuu, se on ihanaa, mutta oleellista on mahdollisuuden olemassaolo.

Suurin murheeni on nyt se, että koen itseni lihavaksi ja rumaksi. Äitiyden mukana tuli ihan reilu satsi lisäkiloja, joita en ole saanut aikaiseksi edes yrittää kadottaa. Tämän lisäksi käsittääkseni hyvin pitkälti mieheni ansiosta en koe itseäni pätkääkään seksikkääksi. Kokoni vaikuttaa siihen myös. Uskoni siihen, että kukaan enää koskaan voisi minusta kiinnostua eroottisessa mielessä, on olematon. En meinaa edes uskoa, että mieheni todella on minusta sillä tavalla kiinnostunut. Sen verran vähäinen on hänen kiinnostuksensa minuun. Sama kyllä pätee toisinkinpäin. En koe miestäni seksikkääksi tai haluttavaksi. Toisaalta äärimmäisen harvoin koen ketään seksikkääksi tai haluttavaksi. Sekin on sääli. Seksielämässämme olisi varmasti enemmän potkua jos nauttisin kehostani enemmän ja jos ihailisin enemmän mieheni olemusta.

Kuitenkaan en ole mitenkään tolkuttoman tyytymätön tilanteeseen. Enimmäkseen se harvakin seksi, jota välillämme on, on nykyään ihan hyvää.

Itse asiassa uudenvuodenlupaus täyttyi jo pari tuntia vuoden vaihtumisen jälkeen. Juteltiin suhteesta ja mies piti hyvänä. Lopulta mainitsi taas sen vanhan jutun, että olosuhteet eivät koskaan suosi seksiä meillä. Lapsi hereillä aina vääriin aikoihin ja siksikään nyt ei voi. Vastasin, että en ole viitsinyt ruveta lapsen unirytmiä siirtämään pelkästään seksin toivossa, sillä pelkään, että olisi turhaa työtä. Miehellä ehkä jokin lamppu syttyi. Ehkä ei aina kannatakaan vaan passiivisena odottaa täydellisiä olosuhteita. Mies vei lapsen nukkumaan ja sitten harrastimme oikeasti hyvää seksiä. Mitä nyt kumpikaan ei saanut, mutta se nyt on mielestäni vain tasapuolista, eikä mikään iso juttu. Kerrankin olin riittävän rentoutunut ja mies osasi tai sattui tekemään lähinnä oikeita liikkeitä. Hetkittäin tuntui jo todella hyvältä ja kun hetken tunsin kipua, tölväisin miehen nätisti ulos. Jes, pidin puoleni kivun kanssa. Ja hetken kuluttua olin jo niin hyvässä mielentilassa, että kipua ei tuntunut enää toisella kokeilulla.

Kivun määrä todella on kääntäen verrannollinen kiihottumiseni määrään. En usko, että siihen on raskauden (joka ei ole nyt vaihtoehto ja on muutenkin kestämätön ratkaisu) lisäksi muuta keinoa.

Avoimen suhteen mahdollisuudesta on puhuttu ja miehellä vaikuttaisi syntyvän toinen toistaan mielenkiintoisempia ennakkoluuloja asiaan. Ei siitä sen enempää, kuin että ei todellakaan siirtymässä käytäntöön lähivuosina, jos koskaan. Olettaen siis, ettei mies tuosta muutu, eli pitäydytään nyt vaan niissä ennakkoluuloisissa mielikuvissa, eikä lainkaan tutkita.

Seksistäkin keskusteltiin ja miehelle taisi vihdoin valjeta, että joo, mua sattuu kutakuinkin joka kerta ja jos ei satu, niin harvemmin se silti mitenkään kivaa on. Luultavasti mies nyt ei sitten tule tekemään aloitteita seksiin. Tokihan tuo vakuutti, että haluaisi puuhailla ilman yhdyntääkin mun kanssa, mut tässä on taas se sadan kilometrin matka sanoista tekoihin ja matkavälineenä etanakyyti. Vuokraisi edes joskus vaikka hiiren kyyditsijäksi. Näkyis edes et jotain tapahtuu.

Kylläpä on kyynistä puhetta. Sitä se nyt vaan valitettavan helposti on, vaikka yrittäisi olla olematta, koska on sidottu yhteen ainoaan, jonka kanssa homma ei ole toiminut. Vaikea enää vuosien jälkeen on uskoa radikaaliin muutokseen. Ei se mahdotonta ole. En täysin ole toivoani menettänyt. Mutta epätoivoista.

Ja minä toivoin, että tästä blogista löytyisi kannustaviakin elementtejä sitten kun mies saa tämän luettavakseen. En oikein ole onnistunut. Ja toisaalta ymmärrän kyllä, että mies ei tee mitään ja että se erityisesti vaivaa mua nyt. Ollaan väsyneitä. Uupuneita oravanpyörään ja vaihtuviin suunnitelmiin.

Lupaan järjestää niin, että ensi vuonna meidän avioliitossamme harrastetaan hyvää seksiä. Ainakin kerran.