Kaivoin leluni laatikosta. Ja leikin. Laukesin viidesti välillä hiljeten fiilistelemään sitä tunnetta. En muistakaan milloin on viimeksi tuntunut niin kokonaisvaltaisesti hyvältä. Muistaisipa järjestää itselleen pieniä hemmotteluhetkiä. Eikä välttämättä pelkästään itsetyydytyksen muodossa.

Äkkiä aloi tuntua ihan sopivalta eräs uusi ajatus. Vaan vastuukysymys mietityttää. Voisiko sitä sanoa miehelle, että haluan aiemmin kuvaamani laisen seksielämän ja että mun keinot alkaa olla loppu? Että minä tarvitsen apua ja luotan häneen, että hän keksii jotain? Jos luovuttaisin vastuun, minkä lienen ominut omille harteilleni. Vastuun suunnittelusta, pohdinnasta, miettimisestä, kehittämisestä ja kehittymisestä. Itse jättäisin itselleni vastuun olla hyväksyvä. Sekin on raskas vastuu. Kannattaa, tukea ja kuunnella. Etenkin kun itsellä on mukamas niin paljon hyviä ideoita ja tietää mitä pitäisi tehdä. Kun itse on miettinyt asiaa paljon siinä missä toinen luultavimmin ei niinkään.

Onko se reilua? Ainakin luulen, että voisin nyt henkisesti olla kypsä luovuttamaan vastuun ja tyytyväinen odottamaan kärsivällisesti.

Ehkä aika ei ole juuri nyt vielä sopiva moiselle keskustelulle. Mutta haudon ajatusta.