Muistatteko, kun joskus mainitsin ostaneeni miehelle kirjamuodossa oppaan naisen seksuaalisesta hyvänäpitämisestä tms? Ja ettei sitä ole tuo edes avannut. Juuri viime viikolla muistin kirjan ja mietin, että milloinkohan mahdoin sen tarkalleen ostaa. Koskahan olisi vuosipäivä. Jos siihen mennessä kirjaa ei ole avattu, niin kuinka iloisesti on lupa menettää hermot. Saako suuttua oikein railakkaasti, alkaa harkita eroa, alkaa mykkäkouluun vai raahata pariterapiaan.

Ei kuitenkaan tarvinnut edes kaivaa esille sitä päivämäärää, sillä yhtenä iltana viime viikolla, saapuessani nukuttamasta lasta, löysin miehen lukemasta kyseistä opusta. Olo oli mielenkiintoisen ristiriitainen. Toisaalta huojennus, ettei tarvitse hermostua ja toisaalta pelko siitä, että se lukee kuitenkin ensimmäisen luvun tänä vuonna, toisen ehkä ensi vuonna jne...

Joka tapauksessa kiva yllätys. Vaikka ei se kirjan lukeminen siihen ole auttanut, että mieli on tehnyt jo monta päivää.