En ole moneen kuukauteen kirjoittanut mitään. Syynä on se, että on ollut niin vähän kirjoitettavaa. Pahin ahdistus huonosta seksielämästä on helpottanut.

Tilanne ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon parantunut. Mies tekee pitkää työpäivää eikä jaksa perhe-elämän velvollisuuksien lisäksi juuri mitään ylimääräistä.

Olemme harrastaneet seksiä tänä vuonna kuusi kertaa. Koska ollaan jo kesäkuussa, se tarkoittaa keskimäärin kerran kuussa. Kahdesti olen torjunut miehen, koska ei tehnyt mieli pätkääkään ja lähestyminen oli siihen nähden armottoman suoraviivaista. Ei olisi ollut tilaisuuttakaan, että olisi alkanut tehdä mieli.

Itse olen hienovaraisen aloitteen tehnyt ainakin kerran. Kerran tai kahdesti seksi on ollut täysin epätyydyttävää, siis minulle. Muutoin on iloa irronnut vähintään lelut apuna. Luomuorgasmia en ole onnistunut näinä vähinä yrityksinä saamaan edes omin käsin avustaen.

Yksin lelun kanssa masturboidessani saatan laueta välillä ejakuloidenkin lähemmäs kymmenen kertaa perätysten tai lyhyillä hengähdystauoilla. 

Kipua en ole alistunut kärsimään miehen nautinnon takia enää, vaan olen hänelle selvästi kertonut jos sattuu, tai työntänyt hieman etäämmäs.

Jossain vaiheessa tutkin nettiä ja arvelin, että minulla saattaisi olla endometrioosia, jonka oireet raskaudet ovat pitäneet aisoissa. Kuitenkaan kaikki ei täsmää. Raskauden ulkopuolella, yhdyntäkipuja epäkiihottuneena on aina, mutta esimerkiksi kuukautiset ovat synnytyksen jälkeen olleet käytännössä kivuttomat, toisin kuin muinoin. Kun aika on kypsä, aion tutkituttaa tilanteen lääkärissä. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe sille akuuttia tarvetta.

Mies harkitsi polysuhteiden mahdollisuutta ja päätyi lopulta hyväksymään minulle vapauden naisten suhteen. Tämä helpotti suunnattomasti sisäistä epätoivoani siitä, että olisin ikuisesti sidottu vain tähän seksisuhteeseen. Kuitenkaan en samantien rynnännyt naismarkkinoita katsastamaan. Ovi on avattu lukosta ja se on kaikkein tärkeintä. Jos joskus jotain eteen sattuu, se on ihanaa, mutta oleellista on mahdollisuuden olemassaolo.

Suurin murheeni on nyt se, että koen itseni lihavaksi ja rumaksi. Äitiyden mukana tuli ihan reilu satsi lisäkiloja, joita en ole saanut aikaiseksi edes yrittää kadottaa. Tämän lisäksi käsittääkseni hyvin pitkälti mieheni ansiosta en koe itseäni pätkääkään seksikkääksi. Kokoni vaikuttaa siihen myös. Uskoni siihen, että kukaan enää koskaan voisi minusta kiinnostua eroottisessa mielessä, on olematon. En meinaa edes uskoa, että mieheni todella on minusta sillä tavalla kiinnostunut. Sen verran vähäinen on hänen kiinnostuksensa minuun. Sama kyllä pätee toisinkinpäin. En koe miestäni seksikkääksi tai haluttavaksi. Toisaalta äärimmäisen harvoin koen ketään seksikkääksi tai haluttavaksi. Sekin on sääli. Seksielämässämme olisi varmasti enemmän potkua jos nauttisin kehostani enemmän ja jos ihailisin enemmän mieheni olemusta.

Kuitenkaan en ole mitenkään tolkuttoman tyytymätön tilanteeseen. Enimmäkseen se harvakin seksi, jota välillämme on, on nykyään ihan hyvää.