Jokunen päivä sitten tein mokan. Mies mainitsi halujensa hiljalleen alkaneen heräillä. Ilahduin. Hänellä on siis väistämättä jo yleisemmin parempi olla. Illalla odotimme lapsen nukahtamista turhaan ja menimme lopulta nukkumaan kaikki yhdessä. Lapsi nukahti, me emme. Olin jo todella väsynyt ja kun mies alkoi samalla ikivanhalla kaavalla osoittaa halukkuuttaan, vanhasta muistista vastasin ja sallin ja mietin jopa, että no ainakaan näin makuultaan takaapäin se ei sentään satu. Mies oli juuri pääsemässä paremmin vauhtiin kun lapsi heräsi ja kaipasi lohdutusta. Kävin lohduttamassa ja manasin mielessäni mokaani. Mennä nyt antamaan uusien periaatteitteni vastaisesti vaikkei sitten yhtään tehnyt mieli. Palatessani nukkumaan en tehnyt elettäkään puuhastelun jatkamiseksi vaan aloin nukkua. Mietin, että jos sillä jäi nyt purkamattomia paineita niin onpahan terveet kädetkin. Taisi mies hieman silittää poskeani ennen nukahtamistamme.

Seuraavana iltana istuimme olohuoneessa. Ajatuksissani huokaisin tajuten virheeni hieman liian myöhään. Mies kysyi mitä mietin. En halunnut valehdella. Kerroin että harmitti että olin suostunut seksiin vaikka ei pätkääkään tehnyt mieli. Mies pahoitti mielensä, tietenkin. Myöhemmin palasimme asiaan vielä ja pyysin anteeksi toimiani ja että itseänikin harmittaa moinen. Haluaisin toimia toisin. Sain anteeksi.

Olen muuten huomannut että vaikka saattaisinkin olla läpsäyttämässä leikkisästi miestä takapuolelle, viime hetkessä perunkin aikeeni pelossa, että mies kuitenkin keksisi alkaa ehdottelemaan tavallaan, joka mua enimmäkseen ärsyttää ja inhottaa. Ja sit tarttis torjua. Ja tulis epämukava tilanne. Enkä mä jaksais.

Toinen asia: onkohan epäreilua pitää miehelle ostamaani "naisen käyttöopasta" paikassa, josta en ole hänelle kertonut. Ja vain siksi, että saisin tietää koska hän aikoo sitä alkaa lukea ja siis joutuu kysymään. Jotten turhaan odottaisi minkäänlaista edistystä mahdollisesti kuukausi- tai vuositolkulla, vaikka hän ei ole edes aikonut kirjaa lukea tai muutoinkaan asiaan panostaa. Itsesuojelua. Mutta estääkö se liiaksi samalla hänen mahdollisuuksiaan alkaa toimia asian suhteen?

Hetken jo ehdin luulla, etten enää pelkää kipua seksin yhteydessä pitkän tauon ansiosta, mutta olin väärässä. Kun mies tekee aloitteen sillä yhdellä ainoalla osaamallaan tavalla, se tuo kaiken muunkin vanhan painolastin mieleen kristallinkirkkaasti. Ehkä ensi vuoden puolella voisin kokeilla vietellä, jos se tekisi jotain muutosta. Tosin hieman hirvittää jos en vain itse millään pääse vireeseen ja joko tyydytän taas miehen saamatta itse mitään tai annan ymmärtää mutten ymmärrä antaa. Vähän masentavia tulevaisuudenkuvia vaan pyörii päässä.